Vänä elävänä

”Lapsena halusin sukeltajaksi Etelämerelle tai poromieheksi lumisiin erämaihin. Brasiliassa pääsinkin asumaan Atlantin rannalla ja nyt olen Lapissa. Sillä jännevälillä olen liikkunut.”

Kari Väänänen erotettiin viisivuotiaana äidistään, mikä jätti häneen pysyvästi jälkensä. Vänä pakeni mielikuvitusmaailmaan ja kehitteli villejä leikkejä koko kylän lapsille – eikä lakannut leikkimästä aikuisenakaan.

Hetkessä syttynyt innostus teatteriin vei hänet mukanaan. Ensimmäinen vuosi teatterikoulussa meni vielä ujostellessa ja jännittäessä, mutta hiljalleen epävarmuuden alta nousi karisma ja présence.

Vänän muistelmissa kerrotaan, kuinka hänen ja lahjakkaan Matti Pellonpään välinen vahva ystävyys katkesi traagisesti aivan liian varhain, sekä siitä, kuinka Jouko Turkka ensin pilkkasi ja sitten jumaloi omaleimaista näyttelijää.

Vänän matkaa ovat siivittäneet rakkaudet ja pettymykset, mutta hänen persoonassaan ovat aina säilyneet rehellisyys, itsepäisyys ja oikeudenmukaisuus.