Murha joka ei ollut rikos

Uusia ja yllättäviä näkökulmia historian surmatöihin.

Murhat lumoavat ja kauhistuttavat. Todellisuudessa länsimaiden henkirikosten määrä on vähentynyt vuosisatoja, mutta media ja viihdeteollisuus tarjoilevat silmillemme murhia isku iskulta, luoti luodilta ja viilto viillolta. Pahuus myy.

Murhan historiaa käsittelevässä teoksessa Caesar kohtaa Abraham Lincolnin ja filosofi Hypatia toimittaja Khashoggin. Kuka oli rikoskirjailijoiden suosikkimurhan tekijä? Selvisikö Viiltäjä-Jackin henkilöllisyys DNA-tutkimuksilla? Kuka oli sarjamurhaaja Bela Kiss?

Teoksessa esitellään kuuluisien murhien taustoja Joan d’Arcin oikeusmurhasta valtiollisiin murhakoneistoihin Venetsiassa, Venäjällä ja Yhdysvalloissa. Kirjassa vastataan kysymyksiin: Oliko Kain vain tappaja? Miten joku murhataan kaksi kertaa? Miksi joku tunnustaa murhan, jota ei tapahtunut? Miksi palvelustyttö surmaa lapsensa? Rakastammeko sarjamurhaajia? Onko terroristi itsemurhaaja murhaajan valepuvussa? Onko kuolemantuomio murha oikeuden valepuvussa? Milloin murha ei ole rikos?

Toisen terroristi tai salamurhaaja on toisen sankari, tyranninmurhaaja tai uskonsoturi. Murhalla on syynsä, olkoon ne valtiollisia, uskonnollisia, poliittisia, henkilökohtaisia tai intohimoisia. Monesti murhien taustalta löytyvät ne tavalliset tarinat – valta, raha, pelko tai itsetuhoisuus.

Petri Pietiläinen on palkittu kotkalainen tietokirjailija. Docendo on ottanut useita painoksia hänen teoksistaan Yksi rykmentti, sata tarinaa ja Junnu Vainio – sellaista elämä on. Hän on julkaissut myös mm. teokset Koirien maailmanhistoria ja Kissojen maailmanhistoria.