Muistelmat. Osa 1

Bob Dylan kertoo muistelmissaan, kuinka hän nousi maailmanmaineeseen ja ajautui umpikujaan, josta selviytyäkseen hänen oli luotava jotakin ennenkuulumatonta.

Bob Dylan saapui peukalokyydillä New Yorkiin keskitalvella 1961. Greenwich Villagen hämyiset baarit tarjoilivat aluksi vain satunnaisia säestyskeikkoja, mutta nuorella Dylanilla oli jo kristallinkirkas visio tulevaisuudestaan. Leppoisten poplaulujen aika olisi pian auttamatta ohi, ja Dylan halusi laulaa sanomalehtien uutisotsikoista ja niihin liittyvistä ihmiskohtaloista. 1960-luvun loppupuolella Dylan – ”sukupolvensa tuntojen tulkki” ja ”messias” – kamppaili median ja palvovan yleisön luomia rooleja vastaan. Legenda oli vieraantunut täysin paitsi konserttiyleisöstään myös kappaleidensa sisällöstä. Mies itse tunsi olevansa hukassa. Hänen oli kadottava tai löydettävä taiteelleen uusi suunta. Harvoin haastatteluja myöntävä Bob Dylan näyttäytyy muistelmissaan tavallisena kuolevaisena uransa kriittisimmissä vaiheissa. Muistelmien toista osaa ei ole vielä kirjoitettu.