Lucy menee naimisiin

Rouva Nolan on povannut tarokkikorteista, että Lucylle soivat hääkellot ”ennen kuin lehdet putoavat puusta toisen kerran”. Totta puhuen Lucy ei edes ole onnistunut löytämään poikaystävää.

Hääuutisen kuullessaan Lucyn kämppäkaverit kauhistuvat. Jos Lucy muuttaa pois, heidän ihana elämäntyylinsä on mennyttä: noutoateriat, viinin litkiminen, miesvieraat, imuroinnin välttely. Mutta Lucy vakuuttaa, että hänellä on ihan tarpeeksi hommia kun pitää riidellä äidin kanssa ja pitää huolta vastuuttomasta isästä – ei hän ehdi ajatellakaan naimisiinmenoa. Ratkaisematta on sekin pieni pulma, ettei hänellä ole poikaystävää.

Mutta sitten Lucy tapaa Gusin, upean, huikentelevaisen Gusin – voisiko hän olla tuleva Mr Lucy Sullivan? Vai olisiko se Chuck, komea jenkki? Vai Daniel, maailman pahin flirtti? Vaiko ehkä söpö Jed, uusi työkaveri? Löytääkö Lucy lopulta elämänkumppanin?

Kävi miten kävi, kirjan lukija saa ainakin nauraa kyllikseen ja liikuttua kyyneliin.