Kuivan maan tarhuri

”Olin luullut pakenevani suurkaupungin ahdistavaa pandemiatunnelmaa luonnonläheiseen idylliin, mutta vastassani oli biologian syvä oksettavuus.”

Hanna Nikkanen löysi koronapandemian aikana puutarhat. Pian seurasi elämänmuutos, ja hän päätyi rakentamaan itselleen ja perheelleen uutta kotia Kemiönsaarelle. Uuteen elämään kuuluvat kohopenkit, kasvihuone ja monenlaiset yritykset kuratoida luontoa ja taivuttaa sitä ihmistahtoon.

Esseeteos tarkastelee puutarhoja mielihyvän mutta myös talouden, politiikan ja kulttuurihistorian muokkaamina paikkoina, joilla on kyky muokata myös meitä. Se pohtii aikaamme, joka on jälleen löytänyt yrttitarhat ja hilloamisen, vaikka niihin kytkeytyy kaikenlaista ikävääkin historiallista painolastia ja sotkua. Kirjassa työnnetään kädet multaan mutta joudutaan myös katkaisemaan espanjansiruetanalta kaula.