Keskusteluja vainajien kanssa

Mies, kutsutaan häntä Juha Ruusuvuoreksi, menettää yllättäen vaimonsa. Kuolemasta kuluu kaksi vuotta, ja Ruusuvuori istuu lähinnä kotinsa terassilla, tuijottaa merelle ja miettii, millaista kuolleiden valtakunnassa oikein on. Kun kukaan ei sieltä ota häneen yhteyttä ja tule kertomaan, hän päättää tehdä sen itse. Hän kaivaa esiin kaiken keräämänsä materiaalin suvustaan, käy läpi albumit, kirjeet, kaiken, mitä sukulaisvainajien elämästä löytää.

Niihin syventyessään hän huomaa, että ovi Tuonelaan on raottunut. On aika lähteä matkaan.

Keskusteluja vainajien kanssa on samaan aikaan koominen, haikea ja vauhdikas matka läpi romaanin päähenkilön, Juha Ruusuvuoren, suvun ja Suomen historian. Se on kuin kierteinen pikareskiromaani, jossa maantieteelliset tai ajalliset välimatkat eivät ole este. Ruusuvuori kohtaa uskollisen mutta omaehtoisen koiransa Reinon kanssa suvun enemmän ja vähemmän sankarillisia hetkiä, sotia ja sotatraumoja, rakkautta ja rauhaakin.

Keskusteluja vainajien kanssa on maagista realismia parhaimmillaan, se haukkaa paljon Suomen historiasta, leikittelee sen käänteillä ja tempaa niin Ruusuvuoren kuin lukijan pohtimaan, mitä muistoja kannamme mukanamme ja miksi.