Kaksi jalosukuista

THESEUS: Oi te taivaalliset taikurit, mitä meistä teettekään! Nauramme sitä, mikä meiltä puuttuu, suremme sitä, mikä meillä on; tavallaan olemme yhä lapsia. Olkaamme kiitolliset siitä, mitä on, ja lakatkaamme kinaamasta jumalien kanssa siitä, mihin ymmärryksemme ei yllä.

Palamon ja Arcite ovat serkukset ja parhaat ystävät, jotka rakastuvat samaan neitoon. Nuorukaisten ystävyys kärsii pahoja kolauksia heidän kilpaillessaan Emilian suosiosta, mutta tämä ei tahdo valita heidän väliltään. Lopulta miehet kohtaavat toisensa kaksintaistelussa. Kaksi jalosukuista perustuu Geoffrey Chaucerin Canterburyn tarinoiden Ritarin tarinaan. Shakespeare kirjoitti tämän tragikomedian yhdessä John Fletcherin kanssa, joka aikoinaan veti hänelle vertoja suosiossa näytelmäkirjailijana. ”Kahden jalosukuisen hyväksyminen Shakespeare-kaanoniin on ollut pitkä tie. Paavo Cajander ei suomentanut sitä, eikä muitakaan suomennoksia ole, mikä on iloinen asia suomentajalle – koska pääsee tekemään korkkaamatonta Shakespearea”, kirjoittaa suomentaja Lauri Sipari esipuheessaan.