Empusion

En ole koskaan lukenut mitään aivan vastaavaa. Kirjan kertoja on mystinen ”me”, joka kurkkii päähenkilöitä sellaisista paikoista, jonne ihminen ei pääse tai mahdu. Huumori ja synkkyys kerrostuvat kirjassa maagisella ja riemastuttavalla tavalla. Lukija pääsee myös ratkaisemaan mysteeriä, tavallaan.

En ole pitkään aikaa lukenut yhtä monialaisen sivistynyttä ja syvää, silti villin mielikuvituksellista romaania kuin Olga Tokarczukin Empusion – Kauhua keuhkoparantolassa. Ehkä muita yhtä onnistuneita neronluomia ei tämän vuosisadan maailmankirjallisuudessa olekaan, edes Tokarczukilla itsellään?

Tunnelma kiristyy mukavasti tarinan edetessä ja perinteisen bildungsromanin, feministisen kommentoinnin ja yliluonnollisten outouksien yhdistelmä saavuttaa lopulta hienon huipennuksen. Tokarczuk on toisinaan hyvinkin hämärä, mutta Empusion osuu Tokarczukin tuotannossa selkeämmälle puolelle. Se nouseekin suosikikseni Tokarczukin tuotannosta. Suomennos on totuttuun tapaan Tokarczukin luottosuomentajan Tapani Kärkkäisen ammattitaitoista kädenjälkeä.

Globaaliksi kirjallisuustapaukseksi kohonnut Empusion on [Thomas] Mannin [Taikavuorta] hauskempi, kauheampi ja lyhyempi – sopivaa luettavaa yhtä hyvin nopeiden juoniromaanien kuin hitaiden kulttuuristen kerrostumien ystäville.

Empusionista on tullut nykyään varsin harvinainen ilmiö, globaali kirjallisuustapaus, joka on herättänyt keskustelua eri kielialueilla ympäri maailmaa. Empusion on käänteissään yllättävä ja taitavasti kerrottu romaani … Tokarczuk kirjoittaa [Thomas] Mannia vetävämmin, hauskemmin, groteskimmin ja runollisemmin – sekä vie kertomuksensa rohkeasti yliluonnollisille käänteille. [Tapani] Kärkkäinen pysyy koko ajan hyvin kyydissä myös vanhahtavien ilmausten käytössä – esimerkiksi verbissä kompromettoida on juuri oikea patina.

Nobelistin kerronta lumoaa, samoin Satu Paavolan äänikirja. Hän ääntää niin kauniisti puolalaiset ja saksalaiset nimet, joita en totisesti osaisi itse lukea oikein.

Empusion on virkistävää ja itsetietoista kaunokirjallisuutta, joka samaan aikaan on jotenkin iätöntä ja täsmäiskuin aikaamme kommentoivaa.

Uutukainen Empusion vie mennessään heti ensiriveiltä. … Vuonna 2018 Nobelin kirjallisuuspalkinnon saanut Tokarczuk on vedossa, ehkä vahvempana kuin koskaan. Tässä teoksessa totuus ja taru ovat niin sidoksissa keskenään, että lukija haltioituu, haaveilee, kauhistuu ja jää lopulta miettimään elämän perustavanlaatuisia kysymyksiä – tätä on kirjallisuus parhaimmillaan.

Empusion on yllättävä ja sisällöltään rikas. Tarinankertojana Tokarczuk on lyömätön ja samalla hän nostaa pintaan kiinnostavaa historiaa jaetusta Puolasta ja Euroopasta, joka resonoi tähänkin päivään. Kirja herättää ajatuksia eurooppalaisuudesta, jaetusta Puolasta, kansallisvaltioiden vaikutuksesta sotiin. Erityinen kiitos kuuluu kirjan suomentajalle, Tokarczukin luottokääntäjälle Tapani Kärkkäiselle, jonka jäljiltä teksti tekee kunniaa Nobel-kirjailijalle.

Kiinnostavinta teoksessa ovat juuri välitilat. … Empusionissa kaikki tapahtuu kuin sumussa. Tokarczukin vakisuomentaja Tapani Kärkkäinen saa jälleen kerran kirjailijan usvaisen, yksityiskohdiltaan runsaan maailman elämään.

Romaanissa on maagisen realismin ja fantasian elementtejä, jotka tuntuvat olevan tyypillisiä Tokarczukin muillekin teoksille. Maailmassa on jotain outoa, eikä kaikki ole järjellä selitettävissä. Kylän ja sen ihmisten ympärillä leijuu merkillinen tunnelma, josta ei saa kunnolla kiinni, mutta se on silti kaiken aikaa läsnä. … [Empusion] on mielenkiintoinen sisarteos tai päällekirjoitus Mannin vanhalle klassikolle.

Empusion on upea elämys hyvän romaanin ystävälle.

Kerrontaa piristää kevyt visuaalinen aineisto, joka tuo mieleen W. G. Sebaldin tarinoihinsa lisäämät valokuvat. Empusioniin eläytyminen on sekä sen kuvallisuuden että sen tarkkuuden takia helppoa.

On vaikea kuvitella syvällisempää moninaisuuden, luonnon, naiseuden, erilaisten välimuotojen ja normipoikkeamien puolustusta kuin Empusion.

Olga Tokarczuk kirjoittaa upeasti ja vaihteeksi taas vähän selkeämmin. Huikean hyvä.

Suomentaja Tapani Kärkkäinen saa jälleen puolalaisen nobelistin usvaisen, yksityiskohdiltaan runsaan maailman elämään.

Olga Tokarczuk osoittaa jälleen kerran erinomaiset kirjalliset kykynsä ja erityisen näkemyksensä ihmisistä ja maailmasta.

Empusion on oppitunti maailman monimuotoisuuden ja ihmisluonnon monimutkaisuuden tunnustamisesta.

Romaani, joka on toisinaan huvittava, toisinaan pelottava, johon voi eksyä ja jota voi pohtia. Sen lukemisen jälkeen ihmisen olemassaolo näyttää, jos ei ymmärrettävämmältä, niin ainakin täydellisemmältä ja kokonaisvaltaisemmalta.

Tämä romaani on maaginen, monipuolinen, demoninen ja monimutkainen. Se on arvoituksellinen ja ylittää muodolliset rajat. Yhtä salaperäinen kuin moniääniset ’me’ -kertojaäänet. … Olga Tokarczukilla on helvetinmoinen mielikuvitus.

Empusion on ennen kaikkea kutsu mielikuvituksen maailmaan, joka ulottuu kauas meille tuttujen ja turvalliselta tuntuvien tilojen ulkopuolelle.