Ella ja kaverit kadonneen tarinan metsästäjinä

Ellan uteliaisuus herää, kun hän löytää pulpetiltaan tarinan alun. Se on tulostettu valkoiselle paperille ilman vesileimaa, salakirjoitusta tai sormenjälkiä. Kuka sen on kirjoittanut, ja miten seikkailu jatkuu?

– En minä ole tätä kirjoittanut, Hanna sanoi, kun näytin hänelle paperia välitunnilla.

– Ei se ole minunkaan, Tiina huomautti olkani takaa. – Minä pidän enemmän romantiikasta kuin jännityksestä.

– Minun äitini kirjoittaisi takuulla vähemmän pelottavan alun, Samppa ilmoitti.

– Minä olen kiinnostuneempi faktoista kuin fiktiosta, Tuukka selitti.

– Minun isäni kertoo usein satuja, Pate totesi.

– Kertooko tosiaan? minä hämmästyin.

– Kyllä, äiti kutsuu niitä kalajutuiksi.

Luulen, että kirjoittaja ei ollut Paten isäkään.

Samassa uusi epäilty hiippailee ulos koulun ovesta nahkainen laukku olalla keikkuen ja saa peräänsä kadonneen tarinan metsästäjät.